Tietoa minusta 

Olen Linda, syntynyt vuonna 1984 Espoossa. Muutin 7-vuotiaana Lappiin, Sodankylän Petkulaan perheeni kanssa. Sieltä matkani jatkui vuodeksi Inkoon Tähtelään, josta muutin takaisin Sodankylään vuonna 2002. Sodankylästä matkani jatkui Pelkosenniemen Pyhätunturille. Pyhätunturin maisemiin olen juurtunut ja asunut täällä jo lähemmäs 20 vuotta. Minulla on puolisoni kanssa kaksi koiraa, Alaskanhusky Feng ja Kainkoira Odin. Perheessäni on vanhempieni ja puolisoni lisäksi kolme siskoa ja viisi siskonlasta, jotka kaikki ovat kovin rakkaita.  

Äitini lappilaisen verenperinnön ja isäni saaristolaisen verenperinnön tuloksena synnyin tällaiseksi, kahden maailman kansalaiseksi.

Seuraavaksi kerron oman tarinani mielikuvamatkana, olkaapas hyvä.

Tarina 1:

Kuvittele mieleesi meren rannalla oleva kallio, peruskallio. Peruskallio, jota ovat muovanneet aikojen saatossa mereltä tuleva aallokko. Aallokko on ollut välillä myrskyisää ja välillä leppoisasti rantaan liplattelevaa, soljuvaa ja rauhallista aallokkoa. Tuota kalliota eivät ole maailman myrskyt murtaneet vaan se on hiljaa paikoillaan jököttänyt, seuraillut aallokon kulkua. Kallio on kokenut syksyiset myrskytuulet ja pimeimmän talven hiljaisuuden, jonka jäätyvä meri paukkeellaan välillä havahduttaa.

Välillä kallio on tuntenut ihmisten ja eläinten liikkeet päällään. Ehkä iloisesti rupattelevan ystäväporukan, jotka ovat tulleet ihailemaan kesän viimeistä auringonlaskua. Naurun ja ilon. Kallion päältä se on tuntenut ihmisen surun. Ihmisen, joka on tullut ripottelemaan poisnukkuneen tuhkat aallokkoon. Ottanut vastaan suolaiset kyyneleet. Viimeiset jäähyväiset. Kallio on tuntenut jäniksen kiiruhtavan ja varovaisen askelluksen. Ketunpoikien ensimmäisen, ehkä pelottavankin, kosketuksen mereen. Rantakäärmeen laiskan auringon lämmittämän olemuksen.

Tuo peruskallio olen minä. Reissussa rähjääntynyt ehkä. Kuitenkin järkähtämätön kaikissa toimissaan. Peruskallion pysyvä, ikiaikainen, rauhallinen ja luotettava olemus on minun sieluni syvin olemus. Kalliot ei kuitenkaan miellytä kaikkia olentoja. Eikä niin ole tarkoituskaan.  

Tarina 2.

Tunnet jalkojesi alla tunturin ikiaikaisten rakkakivikoiden voiman. Niin ikiaikaisen ja muinaisen. Katso ympärillesi. Mitä näet, mitä koet? Vaivaiskoivujen hentojen oksien havinaa tuulessa. Tuuli, joka lempeästi hivelee kasvojasi lämpimänä päivänä. Näet riekon kesäpuvussaan kipittävän hurjaa vauhtia aluskasvillisuudessa. Uljaan maakotkan, joka nousee korkealle taivaankannelle tuulen vireen nostattamana. Näet silmänkantamattomiin erämaita pienine lampineen ja suonsilmäkkeineen.

Käännät katseesi ja huomaat ihailevasi taivaankannen täyttämää revontulten tanssia. Revontulet tanssivat hitaasti voimistuen. Hetkessä taivas räjähtää. Revontulet vilistävät nopeasti. Näet hetken purppuranpunaisen koronan. Koronan, joka seuraavassa hetkessä on syvän vihreän ja sinivihreän eri sävyissä uudelleen voimistuva revontulten tanssi. On hiljaista, niin hiljaista. Voit melkein kuulla revontulten tanssin. Kaukaa lumen keskeltä näet ketun hännän vilahtavan. Liekö kettu tuon mahtavan revontulten tanssin alulle panija?

Seuraavassa hetkessä et näe eteesi. Tunturi peittyy pilvien alle. Lunta sataa vaakatasossa. Tuuli riepottelee lunta pyörteiksi. Kuin arktisiksi tornadoiksi. On parempi etsiä suojaa. Lumimyrskyn jälkeen on hiljaista. Aurinko kurkistaa tunturin takaa, ensimmäistä kertaa kuluvalle vuodelle. Päivä päivältä se hilautuu ylemmäs. Kunnes ei enää laskekaan. Möllöttää korkeuksissaan aamusta iltaan. Illasta aamuun.

Pohjoisen luonto voi olla kaunis. Samalla ennakoimaton ja arvaamaton. Tunnen pohjoisen luonnon voiman virtaavan itsessäni. Olen osa pohjoista luontoa. Pohjoisen luonto on moukaroinut minua voimallaan ja ennakoimattomuudellaan. Samalla se on antanut määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä. Olen kuin vaivaiskoivu, joka ei katkea. Taipuu vain tuulen sitä riepotellessa. 

Tarina 3.

Meri ja tunturit. Minun tarinani. Kaksi sukulinjaa yhdistettynä. Mereen liittyvä myllerrys, ikuinen liike, avaruus. Tuntureihin liittyvä pysyvyys, ikiaikaisuus, kaukaisuus.

Näistä elementeistä minut on rakennettu. Kannan perintönäni näiden kahden maailman salaisuuksia. Niin erilaisia, kuitenkin niin samanlaisia.

Mikä on sinun tarinasi? Mikä on tuonut sinut tähän hetkeen? Kuka kuiskii korvaasi sielusi syvyyksistä? Otetaan siitä yhdessä selvää. 

Tervetuloa, matkalle sinuun itseesi. Oppaanasi olen minä, kahden maailman kansalainen. Parantaja ja näkijä.